Tervetuloa maalaiskuplaan taas juhannukseksi

Koko mennyt kevät ihmeteltiin kuplassa elämistä. Niinpä niin - maalaiset elävät omassa kuplassaan, kaupunkilaiset omassaan, fitness-missit, kotiäidit, puoluevirkailijat, elokuvaohjaajat ja kaikki muut miljoonat sinivalkoisen sävyt omassaan. Todella yllättävää. Seuraavaksi voimme päivitellä, että aurinko nousi aamulla, torstain on sovittu tulevan keskiviikon jälkeen ja lintu todellakin osaa lentää.

Omassa kuplassani olen kuvitellut, että suurin osa tiedostaa elävänsä kuplassa viimeistään aikuisena. Pikkulapsi vielä kuvittelee pyörittävänsä koko maailmankaikkeutta, lapsi on yhtä aikaa kuu ja aurinko, vuorovesi ja maanjäristys, ja kaikki olevainen alkaa ja päättyy häneen. Sitten tulee teini-ikä, jolloin maailmanvalloitus on ulottuvilla, ja uho nousee potenssiin tuhat ja ihan liian nopeasti aikuisuus, ja muistot uhosta ja maailmanvalloituksesta, jota ei ikinä tullutkaan. Ja ympyrä pyörii ja pyörii, niin kauan kuin uusia maailmanvalloittajia syntyy.

Kuplan huomaa parhaiten ulkoapäin, kunnes tulee osaksi sitä. Asuin Tampereella kymmenen vuotta, ja uustamperelaisena kuvittelin paljasjalkaisten tavoin että Tampere on koko maan talouden ja toimeliaisuuden keskus, jonka kaikki uudishankkeet, tieverkot, ongelmat ja menestymiset ovat keskeisiä koko Suomelle. Ihmettelin suuresti, kun helsinkiläinen opiskelukaverini kertoi, että hän joutuu koko ajan perustelemaan ystävilleen ja sukulaisilleen opiskelupaikkakuntansa valintaa. "Eihän siellä ole mitään", hän kertoi helsinkiläisystäviensä tolkuttavan.

Kun muutin Helsinkiin, Tamperekupla särkyi lopullisesti. "Joo, olisi kiva käydä siellä. En kyllä tunne yhtään, mutta varmaan mukava maalaiskaupunki." Pääkaupunkiseudulla tunnetaan paremmin Phuket tai Lontoo kuin maalaiskaupungit Kuopio, Tampere tai Turku.

Takapihan pöpelikkö kesän alussa.

Ympäristö muokkaa ihmistä, eikä kukaan voi olla immuuni ympäristölleen. Espoolaisena huomasin ajattelevani asioita pääkaupunkiseudun kautta, minua pohdittivat samat asiat kuin monia muitakin espoolaisia. En halunnut Espoota liitettävän Helsinkiin, koska olinhan espoolainen. Tunsin olevani jälleen kerran - ihan kuin Tampereellakin- Suomen todellisessa ytimessä.

Ja maaseutu... mitä siellä böndellä on. Jos maalaiskaupungit epäilyttävät helsinkiläisiä ja espoolaisia, vielä enemmän arveluttaa maaseutu. Maaseutu kelpaa kauhuelokuvan tai oman sisäisen rauhan etsimisen kulissiksi, tai huvittavaksi kaveripiirin postikortiksi, mutta ei ikinä, siis missään nimessä, asuinpaikaksi.

Suvaitsevaisuudestaan ylpeä kaupunkilainen tietää, että maaseudulla kytätään päivät pitkät ikkunassa naapureita, syödään vain perinneruokia kuten lihakeittoa ja lanttulaatikkoa, hakataan kaikki vastaan kävelevät eriväriset ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ja mennään nuorena naimisiin lapsuusnaapurin Emman tai Eemelin kanssa - tai jos oikein rohkeita ollaan, löytyy puolisoksi Seurahuoneelta naapurikylän nuori. Sitten elämä onkin jo kuosissaan, jähmetytään samoihin arvoihin ja ajatuksiin koko loppuelämäksi, ja välillä tehdään irtiottoyrityksiä suuntaamalla Kreikkaan tai Espanjaan ikävöimään kotipöydän lanttulaatikkoa.

Maalaisjärjestään ylpeät maalaiset taas tietävät kaupunkilaiset uusavuttomiksi reppanoiksi, jotka itkevät kymmensenttisen lumikinoksen takana "apua, miksi kukaan ei tule auraamaan" sen sijaan että tarttuisivat itse lumikolaan ja työntäisivät viidessä minuutissa lumet pois etuoven tieltä. Kaupunkilaiselle kaikki tulee valmiina: sähkö töpselistä, ruoka ruokakaupasta ja autokyyti bussipysäkiltä. Riittää, että vain on olemassa ja olevinaan, rientää palaverin kautta kahvitauolta viineri suussa takaisin someen, siis huippuakateemisia töitä tekemään. Kaikista tärkeintä on ulospäin annettava vaikutelma, joten viisihenkinen perhe voi ihan hyvin ahtautua 30 neliöiseen yksiöön kunhan osoite löytyy trendikkäältä ydinalueelta. Tilanpuutehan on ekologista ja Ikeasta saa näppäriä ratkaisuja joilla tyhjäkäynnillä olevat seinä- ja kattotilat hyödynnetään viimeistä hukkaneliösenttiä myöten.

Vuodet ja vuosisadat kuluvat, kuplat eivät poksahtele eivätkä ihmiset edelleenkään ymmärrä toisiaan. On helpompi oppia puhumaan koiraa tai hevosta, kuin ymmärtää mitä tuokin tossa vieressä sönköttää.

Saimi juoksee kuplan perässä huhtikuussa.

Lopuksi

Pian alkaa Suomen kesän huippuhetki, jolloin kaupunkilainenkin siirtyy sivistyksestä luontoon. Hetken metsittyminen on kaupunkilaiselle suotavaa, sitten myöhemmin voi taas tuntea itsensä enemmän kaupunkilaiseksi.

Jälleen seurataan juhannusruuhkien etenemistä, kuunnellaan poliisin arvioita ruuhkahuipuista, syödään makkarat, lihat ja uudet perunat, juodaan oluet, valkkarit ja kossut, soudetaan, uidaan, poltetaan kokot. Jälleen mediassa kerrotaan hukkuneista, autokolareista, rattijuopoista ja juhannusfestareista. Ja sama ensi vuonna uudestaan, koska näinhän juhannus kuuluu viettää. Yritin juuri ehdottaa, että jos tänä juhannuksena ei grillattaisikaan. "Eihän se sitten ole mikään juhannus", oli vastaus.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!!!!

Maailmanvalloittaja Saimi toukokuun lopussa.